KOULUKIUSAAMINEn

Kiusaaminen on joukkoväkivaltaa – Eskon teoria

Kiusaaminen on ryhmäkäyttäytymisen muoto, joka etenee hyvin kaavamaisesti. Koulurauhaa -työni asiakaskontakteissa olin perehtynyt jo 90-luvun alkupuolella noin tuhanteen kiusaamistapaukseen, jotka muistuttivat enemmän tai vähemmän toisiaan. Kokemukseni tiivistin Eskon teoriaksi kiusaamisesta.

Kiusaamisen etenemisen huomionarvoisin piirre on aikataulu. Vain läheltä ja liki päivittäin seurattujen asiakaskontaktien valossa aikataulun ehdottomuus ja julmuus tulee näkyviin. Eskon teoriasta voi tehdä johtopäätöksen, että toimi mahdollisimman nopeasti, jos alat aavistaa, että lastasi kiusataan. Jo puolen lukukauden aikana kiusaaminen saattaa laajentua laajamittaiseksi, monimuotoiseksi väkivallaksi.

Vaatimus, että kiusataun pitää itse kertoa tapahtumat heti, on useille kiusatuille kohtuuton. Kiusaamisen osapuolista kaikki valehtelevat, kiusattu kaikkein eniten. Jos kiusaaminen on häpäisevää tai kosto ”kantelusta” on ollut julmaa ja laajamittaista, niin tuskin kiusattu itse tulee kertomaan, mitä hänelle on tehty. On tulkittava lapsen olemuksesta, mitä se kertoo.

On paljastanut uusi, viheliäinen koulun tapa vaientaa koulukiusattu lapsi. Se on kiitoksella vaientaminen. Se tapahtuu näin: ”Olitpa kiltti, kun et kertonut kenellekään. Nyt pojille ei tule hankaluuksia”, lapselle sanotaan. Työtapa on tullut esille ala-asteilla.

Kiitoksella vaientaminen, jos mikä, tukkii pienen lapsen suun tehokkaasti. Kiusattu lapsi on hyvin usein luokan kilteimpiä lapsia, eikä hän halua olla ei-kiltti. Hän vaikenee, kuten hänelle annetut kiitokset edellyttävät.

Toinen pirullinen tapa on ”äidin tuskan ymmärtäminen”. Näitä on tullut julki joinakin vuosina muutamia. ”Ethän kerro tästä äidille, että äidille ei tule paha mieli”, opettaja vaatii ala-asteen oppilaalta. Kunnassa, jossa näin on toimittu, kiusaaminen on aivan erityisen vaikea, laajamittainen ongelma.

Näyttää siltä, että mitä enemmän kiusaamista salaillaan, sitä vaikeampia ilmenemismuotoja se saa.

Kiusatuille itselleen Eskon teoria on ollut vapauttava kokemus aina, kun sitä on käyty yhdessä läpi kohta kohdalta. Uhrin syyllistäminen on niin ehdottoman yksipuolisen yleistä, että lapset ovat olleet jo murtumispisteessä, koska eivät ole löytäneet selitystä siihen, miksi hänen pitää muuttua, kun häntä kohdellaan huonosti, ja syylliselle jaetaan vain myötätuntoa ja häntä koulussa puolustellaan.

Kiusattujen oppilaiden vakiokommentti, kun Eskon teoriaa olemme yhdessä pureksineet, on tarhaikäisistä alkaen koulun vanhimpiin ikäluokkiin saakka sama: ”Noin juuri minulle on käynyt!”

Jos lastasi on koulussa kiusattu ja pahoinpidelty, niin katsokaa yhdessä kuvaa Eskon teoriasta, ja jutelkaa sen pohjalta lapsen kokemuksista. Se on todellista, vapauttavaa ei saa syyllistää -työtä, jota kiusattu oppilas on harvoin saanut osakseen.

Esko Leipälä

Eskon_teoria_by_Esa_Holopainen_VALMIS_pieni 

Eskon teoria kiusaamisesta – näin prosessi etenee

2 päivää: 1 kiusaaja + 2 - 3 apuria 

  • pahantekijä saa tukijoukkoja heti tai viimeistään viikon kuluessa elleivät luokkatoverit ja opettajat paheksu tai estä kiusaamista 

2 viikkoa: PELKO valtaa luokan

  • jokainen oppilas luokassa pelkää kiusaamisen kääntyvän itseensä
  • uhri eristetään; hänen kanssaan ei uskalleta puhua, hänen nolaamisestaan tulee "leikkiä vaan", hänen kanssaan ei uskalleta olla, passiivisten "en halua ottaa kantaa" -oppilaiden joukko on vielä suuri 
  • uhrin ympärille kehittyy torjunnan ja eristämisen muuri

2 kuukautta: Hallitsematon joukkoliike

  • kiusattu oireilee sietokykynsä rajoilla, kiusattua pidetään "kummallisena"
  • auttajat ja sivulliset yrittävät löytää ”syyn” tai selityksen lapsen "väkivallan imuvoimalle"
  • imuvoimateoriat johtavat uhrin yksilöpsykologiseen asiankäsittelyyn, vaikka on kyse ryhmäkäyttäytymisen ilmiöstä, jossa uhri valikoituu satunnaisesti ja vaadituilla uhrin persoonamuutoksilla ei ole juuri useinkaan mitään vaikutusta kiusaamisen motiiveihin ja kiusaamiseen
  • uhrilla ei ole juuri lainkaan keinoja kiusaamisen lopettamiseksi. Vaikka tiedetään, että on kyse joukkoväkivallasta, niin ns. moniammatillinen tiimi edellyttää, että uhrin oma käytös ja persoonanmuutokset lopettavat kiusaamisen. Työtavan logiikka on ristiriitainen ja pääsääntöisesti epäasiallinen. 
  • syitä kiusaamiseen etsitään myös kiusatun lapsen kotioloista, koska ns. ammattiauttajat rajaavat lainvastaisesti oman toimivaltansa niin, että he saavat tehdä työtä vain kärsivän osapuolen ja hänen läheistensä kanssa 
  • puolen vuoden - vuoden kuluttua saatetaan lastensuojelun vaatimuksena esittää lapsen terapian aloittamista "sosiaalisten vaikeuksien vuoksi" ja muun perheen siirtämistä perheneuvolan asiakkaaksi. Tämä johtuu siitä, että jotain pitäisi tehdä, koska kiusaamista ja väkivaltaa ei saada laantumaan, mutta auttajatiimi ei uskalla tai omaehtoisen toimivaltarajoituksensa vuoksi ei voi tehdä työtä todellisten vaaratekijöiden eli syyllisten kanssa. 
  • ammattiauttajien asiakaskertomuksiin jää kirjaamatta, lapsi on tullut heidän asiakkaakseen pitkäaikaisen kiusaamisen vuoksi. Kirjatuksi tulee ainoastaan, että ”lapsi joutuu herkästi konfliktien osapuoleksi”. Tämä on yksi vakavimmista ja kohtalokkaimmista koulutoimen ja lastensuojelun asiakasrekistereiden valehtelun tekniikoista. Hävitetään tieto siitä, että lapsi on yksipuolisen, pitkäkestoisen epäasiallisen kohtelun uhri 
  • jatkuvan väkivallan pelossa uhri saattaa kieltäytyä menemästä kouluun, mikä johtaa usein lastensuojeluilmoitukseen ”koulunkäynnin laiminlyönnin vuoksi”, vaikka kotikoulu on ihan laillinen koulunkäyntimuoto 
  • lastensuojeluilmoitus tarkoittaa aina periaatteessa mahdollisen huostaanottoprosessin käynnistämistä. Huostaanoton uhkaa käytetään kiristyksenkaltaisesti niitä vastaan, jotka tuovat julki koulun perusopetuslain 29 §:n vastaiset turvallisuuspuutteet 
  • jos vanhemmilla ei ole mahdollisuutta järjestää oppivelvollisuuden täyttävää korvaavaa opetusta, oppilas saattaa joutua lastensuojelun asiakkaaksi
  • koulu salaa mahdollisuuden perusopetuslain 18 §:n mukaisiin erityisiin opetusjärjestelyihin, joiden kautta koulunkäynti voidaan järjestää kunnan järjestämänä ja kunnan vastuulla ja kunnan kustannuksella, mikäli koulu on kyvytön väkivaltaa ja kiusaamista lopettamaan.
  • kunta pyrkii kaikin keinoin kiusatun oppilaan elämäntilanteen vaikeuttamiseen, jotta se voisi hakea korotetut valtionosuudet oppilaan kärsimysten perusteella. Tosin kärsimykset muuttuvat valtionosuushakemuksessa haastavan oppilaan vuoksi pakottavan tarpeellisen lisäresurssoinnin aiheuttamaksi rahoitusvajaukseksi. Tieto kiusaamisen uhrista hävitetään.
  • jos lapsi kieltäytyy menemästä kouluun, lapselle saatettiin asettaa diagnoosi ”koulupelko” tai muu psyykkiseen häiriöön viittaava lääketieteellistetty selitys. Nyt diagnosointia ei saa enää käyttää, jos koulussa on pelon aiheita (ICD-10, F93.0 - diagnostiset kriteerit) 
  • syynä kiusatun lapsen koulusta poisjäämiseen on tosiasiallisesti oppilastovereiden pelko ja terveen järjen mukainen kieltäytyminen olla jatkuvasti pahoinpideltynä. Moniko aikuinen on ottanut avioeron yhden ainoan iskun vuoksi? Moniko työpaikalla väkivaltaisesti käyttäytyvä työntekijä on saanut potkut heti? Miksi päivittäisen väkivallan uhrin lapsen pitäisi kestää koulun julmimpien iskuja harva se päivä? Jostain syystä oppilaan kivittäminen on taas yleistynyt etenkin ns. Väli-Suomen alueella. Jopa yksilöidyt kivittämistilanteet pyritään kouluissa yhä vieläkin vain kiistämään ja rehtori saattaa väittää niitä lapsen kuvitelmaksi. 
  • uhrin oireilu alkaa olla näkyvää; vasta tässä vaiheessa aikuiset alkavat havaita, että uhrin elämä on ajautunut sivuraiteelle 
  • ensimmäiset sanktiot osapuolille tulevat tässä vaiheessa, mutta vain uhrille hänen "ylireagointiensa" vuoksi. Rangaistus saatetaan antaa ”jatkamisesta”, eikä kiusaajalle, syylliselle, tule muun ryhmän nähden mitään seuraamusta. Tämä toimintamalli naulitsee kiusaamisen koulun pysyväksi kulttuuriksi.
  • Uhrin oppilastoverit "ostavat oman kiusaamattomuutensa" uhrin aktiivisella pahoinpitelyllä. 
  • Huom! Myös henkinen väkivalta on ollut jo vuodesta 1995 rikoslain tarkoittamaa väkivaltaa. Moni kiusaamisen muoto täyttää myös muutaman vuoden voimassa olleen rikoslain vainoamissäädöksen mukaisen tunnusmerkistön.
  • Uhri on eristetty ja hän eristäytyy ja myös muusta ympäristöstä tulee uhriin kohdistuvaa torjuntaa ja alentavaa käytöstä. Siihen osallistuvat myös kouluyhteisön aikuiset.

 

Kiusaavatko pienetkin lapset? Kyllä, jo tarhaikäisinä

Pienetkin lapset kiusaavat, muutaman vuoden takaiset tutkimukset paljastavat. Näiden havaintojen perusteella on laadittu myös toimintasuunnitelma, miten pienten lasten kiusaamisiin tulisi suhtautua, miten varautua ennakolta ja miten niissä tilanteissa tulisi toimia.

Suomessa on herätty huomaamaan pienten lasten kiusaamiset varsin myöhään. Asiaa on tutkittu sosiaali- ja terveysministeriön STM:n aloitteesta vuosina 2009-2010. Saatujen selvitysten mukaan kiusaaminen lastentarhoissa on jokseenkin samanlaista kuin kouluissa.

Kiusaaminen lastentarhoissa, Toimintasuunnitelma -julkaisun alussa esitetään lyhyt katsaus aiheesta. Siinä todetaan, että kiusaamisesta alle kouluikäisten lasten parissa on olemassa hyvin vähän kirjallisuutta ja tutkimustietoa. Suomessa aiheesta on olemassa muutama opinnäytetyö. Kansainvälisesti aihetta on tutkittu jonkin verran.

Kiusaamista on tarhassakin

Olemassa olevan tutkimustiedon mukaan kiusaamista esiintyy alle kouluikäisten lasten parissa ja kiusaamisen muodot näyttävät olevan melko samanlaiset kuin koulukiusaamisessa. Myös tässä selvityksessä kerätyn aineiston mukaan kiusaamista esiintyy myös suomalaisissa päiväkodeissa.

Kiusaaminen oli fyysistä, sanallista ja psyykkistä kiusaamista. Yleinen kiusaamisen muoto on ryhmästä ja/tai leikeistä poissulkeminen. Selvitys osoitti myös, että päiväkodin työntekijöillä ei ole riittävästi tietoa tunnistaa kiusaaminen eikä keinoja puuttua siihen. Vanhemmat toivovat enemmän keskustelua aiheesta päiväkodin henkilökunnan kanssa.

Toimintasuunnitelma on tarpeen

Julkaisun johtopäätöksenä todetaan, että kiusaamisen ehkäiseminen on hyvä aloittaa mahdollisimman varhain. Kiusaamisen juuret löytyvät jo pienten lasten parista ja on tärkeää katkaista kiusaamisen kierre mahdollisimman varhain sekä ehkäistä sen syntymistä. Se edellyttää tietoisuutta kiusaamisesta sekä tietoa kiusaamisen ehkäisyn keinoista.

Keskeisiä tekijöitä ovat lasten vuorovaikutustaitojen ja empatiakyvyn vahvistaminen ja olennaista on tukea lasten myönteisiä vertaissuhteita ja ryhmässä toimimisen taitoja.

Päiväkodin työntekijän tehtävä on havainnoida tarkasti ja sensitiivisesti lapsiryhmäänsä ja huolehtia siitä, että jokainen lapsi pääsee ryhmän toimintaan ja leikkiryhmiin mukaan. Kiusaamiseen puuttumisen ja sen ehkäisyn suunnitelma tulisi ottaa osaksi kuntien ja yksikköjen varhaiskasvatuksen suunnitelmaa.

Kiusaamisen ehkäisy alle kouluikäisten lasten parissa -hankkeen tulokset on julkaistu Folkhäsanin ja Mannerheimin lastensuojeluliiton julkaisemana. Samoin ne ovat julkaisseet oppaan ”Kiusaavatko pienetkin lapset? Samalla otsikolla Helsinkiläinen yliopistotukija Laura Repo on pitänyt aiheesta luentoja Pohjoista Suomea myöten.

Asennemuutosta kaivataan

MLL neuvoo äitejä, isiä ja päivähoitotyöntekijöitä heräämään pienten lasten kiusaamiseen, sen huomaamiseen ja ehkäisyyn nettisivujensa valikossa Kiusaaminen päiväkodissa

”Kiusaamisen ehkäisy perustuu aikuisen omien asenteiden tarkistamiseen, omaan suhtautumiseen jokaiseen lapseen, lapsiryhmään ja työyhteisöön sekä ymmärrykseen siitä, että aikuinen itse vaikuttaa ilmiön olemassaoloon. Aikuisen toiminta ja valinnat voivat ylläpitää kiusaamistilanteiden jatkumista ja mahdollistaa niiden syntymistä. Aikuisen tehtävä on kantaa vastuu kiusaamistilanteista, niihin puuttumisesta sekä ennaltaehkäisystä.”

Pienten lasten kiusaaminen liittyy hyvin läheisesti myös auttavan puhelimemme 044 203 2115  työhön. Tällä hetkellä ylivoimaisesti suurin osa vaikeimmista, kelvottomasti hoidetuista kiusaamistapauksista ja ennen kaikkea jyrkimmin kiistetyistä julmistakin kiusaamistapauksista ovat ala-asteilta. Ne keskittyvät kaikkein pienimpiin, eli 1.-4. luokan oppilaisiin. Ilmeistä on, että pienten lasten kiusaamiset koetaan kertakaikkisesti niin tabuna, että niihin ei osata eikä uskalleta puuttua.

LÄHTEET

(Googlen hakusanat):
Kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa (pdf)
Kiusaavatko pienetkin lapset? (pdf)
Kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma (MLL:n www-sivun valikko)

Esko Leipälä