Pääkkäri Nuoren Polku 2018 #1

Lastensuojelun syöksykierteestä yhä vahvempaa näyttöä

Lastensuojeluilmoitusten ja kiireellisten sijoitusten määrät lisääntyivät vuonna 2017 aina vain rajummalla kasvuvauhdilla. Nyt näiden kumpaisenkin kasvuvauhti on jo 15 % vuodessa, sosiaali- ja terveysministeriö uutisoi toukokuun viimeisellä viikolla.

Huolestuttavaa on, että STM:n Lastensuojelu 2017 -tutkimuksen mukaan alueellinen eriarvoisuus lastensuojelussa on suurta.

”Lisäksi maakuntien välillä on merkittäviä eroja ja vaikeasti selitettävää vaihtelua niin ilmoituskäytännöissä kuin lasten sijoituskäytännöissä. Lähtökohtaisesti lapselle pitäisi järjestää sijoituspaikka hänen tarpeitaan vastaavasti, mutta esimerkiksi perhehoidossa olevien lasten osuus vaihtelee maakunnittain paljon”, terveydenhoidon ja hyvinvointilaitoksen (THL) tutkimusprofessori Tarja Heino toteaa.

Suuri vaihtelu tarkoittaa sitä, että joissakin kunnissa 15 %:n keskimääräinen kiireellisten sijoitusten kasvu ylittyy huomattavasti.

Tutkimusprofessori Heino ei ryhdy analysoimaan, mikä alueelliset erot ja valtaisan sijoitusten määrän kasvun selittäisi. ”Tilastot osoittavat yllättäviä muutoksia”, hän tyytyy toteamaan.

Tilastoihin sisältyy lisäksi paha vääristymä, jonka vuoksi todellisuus on paljon pahempi, mitä tilastot antavat ymmärtää. Näihin tilastoihin eivät sisälly lastensuojelun valtakunnalliseksi muoti-ilmiöksi villiintyneeseen tapaan siirtää lapsiin liittyvä päätösvalta lasten edunvalvojille, kokonaan pois lapsen vanhemmilta ja asianosaisjulkisuuden tavoittamattomiin. Edunvalvoja ei ole vastuussa kenellekään.

Jos lapselle määrätyt edunvalvojat rinnastetaan kiireellisiin huostaanottoihin, niin todellinen kiireellisten sijoitusten kasvuvauhti nousee pitkästi yli 20 %:iin!
Näistä lapsista seutukunnan talouteen virtaa vuosittain valtion maksamia tukiaisia jopa 100.000 – 150.000 euroa per lapsi.

Oma havaintoni on, että sijoitetut lapset ovat lähes poikkeuksetta köyhien perheiden tai suhteissaan lastensuojeluun ”liian kilttien ja yhteistyökykyisten” perheiden lapsia. Jos perhe ei osaa tai pysty itseään lastensuojelun laittomia päätöksiä vastaan puolustautumaan, niin lapset ovat usein pika-pikaa sijoituslaitoksessa – ihan keksityin perustein.

Lastensuojelun kelvottomaan tilaan ovat kiinnittäneet aiemmin huomiota lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. ”Ääripäät ovat suuret: osassa tilanteista sijaishuollon yksiköiden työntekijät ihmettelevät, miksi lapset on sijoitettu. Oikeasti perhe olisi tarvinnut tuolloin vain tavanomaista lapsiperheiden kotipalvelua tai suuremman asunnon”, Ilta-Sanomat kirjoitti 24.4.2017 Kurttilan haastattelun pohjalta.

”Koko lastensuojelu on uudistettava ennen kuin määrärahojen lisäämisellä olisi vaikutusta”, Kurttila ärähtää samaisessa artikkelissa.

Toinen arvovaltainen kannanotto, joka herättelee poliitikkoja huomaamaan lastensuojelun surkean tilan, on eduskunnan oikeusasiamies Tapio Räty. ”Vastuunkantajaakaan ei meinaa löytyä”, Räty moittii Iltalehden artikkelissa 29.3.2018. Kannanotto koski tuolloin lasten tarvitsemia psykiatrisia palveluja. Nuoren polun auttavan puhelimen asiakkaiden ongelmina usein on, että vastuunkantajia sairaan tai erityistä tukea tarvitsevan lastensuojelun asiakaslapsen tutkimuksen ja hoidon järjestämiseksi on lähes mahdotonta löytää.

Köyhien tai muuten puolustuskyvyttömien perheiden lapset syrjäytetään lastensuojelun toimin, koska se on talousalueelle ja kunnan verotuloille erittäin tuottoisaa. Lasten suojelu on katoamassa. Avun pyytäminen lastensuojelusta on jo vaarallista. Kiireellinen sijoitus ja huostaanotto alkavat olla ainoat lastensuojelun käytössä olevat ”työkalut”.

Esko Leipälä